Digitaalinen kulttuuri on pikkuhiljaa muuttanut arkeamme, joten miksi se ei näkyisi myös vapaa-ajan lukemisen kohdalla? Kirjat ovat puhelimien välityksellä lähes jokaisen käsissä: myös maksuttomia kirjoja sekä erilaisia kirja-applikaatioita on tarjolla runsaasti. Ääni- ja e-kirjat ovat kirjoja, kun kirjan ymmärtää kertomukseksi tai joukoksi kertomuksia eikä esineeksi kansineen. On mahdollista, etteivät nykylapset edes jaottele kirjaa mielessään perinteiseen ja sähköiseen muotoon.
Kirja ei teknisestikään ole entisellään: voimme muuttaa fonttien kokoa tai kuulla tarinan näyttelijän tai kirjailijan lukemana. Yksin luetusta kirjasta on siirrytty kohti yhteisöllisempää lukukokemusta. Toki lukupiirit ovat olleet vuorovaikutteisia jo aiemmin, mutta e-kirjojen kohdalla jokaisella voi olla globaali lukuyhteisö.
Toisinaan applikaatiot korostavat kirjojen – palvelun kautta – tarjoavan ihmiskontakteja, iloa ja ystävyyttä. Kirjojen käyttäjät voivat jakaa ja kommentoida teoksen sisältöä teoksen muiden ”seuraajien” tai ystäviensä kanssa. Tarinan parhaat kohdat tai vaikka yksittäinen lause voidaan korostaa huomioväreillä tai tarroilla ennen muille jakoa.
Lukijan vai kirjailijan fanit?
Perinteisellä kirjalla, äänikirjalla ja tekstimuotoisella e-kirjalla on kannattajansa. Muodosta riippumatta kirja, joka löytää lukijansa, on aina arvokas. Kirjailija, joka heijastaa yhteiskuntaa tarkkanäköisesti näkökulmista, joille ei ole vielä sanoja, on korvaamaton.
Lukemisen kokemukset ovat muuttuneet monin tavoin. Äänikirjojen kohdalla silmät lepäävät, mutta silti ihmiset voivat kokea itsensä lukijaksi. Lukija on kirjan lataaja ja tarinan eteenpäin välittäjä.
Ajatus aktiivisesti kirjallisuutta kommentoivista lukijoista, jolla on yleisö, jopa faneja, ei välttämättä ole kaukainen tulevaisuuskuva. Ilmiö voi yleistyä samaan tapaan kuin tubettajien suosio. Kirjat voivat olla elämyksiä, jotka avartavat paitsi lukijan myös hänen seuraajiensa maailmankuvaa.
Kulttuurin ja tekniikan välinen suhde on jatkuvasti muuttuva. Tekoäly voi suositella muita samankaltaisia teoksia, mutta e-kirjojen lukijoiden oman toimijuuden ja yhteisön toimijuuden vahvistuminen voidaan nähdä myös vastaiskuna automaattisesti annetuille suosituksille.
Lukemisen nautintoa (tai kärsimystä) ei voi rajata kirjan muotoon. Suhde lukemiseen muodostuu jokaiselle omanlaisekseen, se elää ja muuttuu. Esimerkiksi lastenkirjoissa taidokas kuvitus on myös merkittävä tapa välittää tarinan juonta ja synnyttää mielikuvia kertomuksen vivahteista.
Lukukokemukset ovat osa kulttuurista muistiamme
Joko sinulla on digitaalinen kirjahylly? Yksittäisten ihmisten lukutavat ovat suorassa yhteydessä myös laajempaan kysynnän ja tarjonnan logiikkaan eli siihen, missä muodossa tarinat tarjoillaan. Muutos koskettaa luonnollisesti niin kirjailijoiden työtä, kuin kustantajien toimintaa, kirjastoja, kirjakauppoja ja divareita, markkinoinnin päivittämistä tai markettien tuotevalintoja.
Pukstaavi on toteuttanut Lukukokemukset talteen -projektin (https://lukukokemus.fi/). Siinä on tähän mennessä kerätty satumuistoja, urheilukirjallisuutta ja ajatuksia Väinö Linnan tuotannon lukemisesta. Tänä syksynä järjestettävä Kotiemme kirjahyllyt -teema vertautuu 10 vuotta sitten koottuun samaan keruuseen. Veikkaan, että siellä kerrotaan myös digitaalisista kirjahyllyistä.
Museoiden mahdollisuus toimia aktiivisesti yhteiskunnassa suurten teemojen keskustelujen avaajina ja muutoksen suunnan luotsaajina on mahdollisuus yhteisöille ja yksilöille. Uudet ideat voivat tulla suoraan museovieraalta, näyttelytoiveesta tai keskustelun lomassa yhteisestä hämmästelystä. Kohtaamiset kasvokkain ja verkossa ovat pohja myös lukukulttuurin muutoksen laajalle ymmärtämiselle.
Pauliina Latvala-Harvilahti
Kirjoittaja on kulttuuriperinnön tutkimuksen dosentti ja erikoistutkija Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turun yliopistossa.
Kirjahyllykuva: Helena Pajukallio / Pukstaavin valokuvakokoelma
