”Yksikin lukija tekee kirjoittamisesta vaivan arvoista” – Mitä kirjailijat ajattelevat kirjan ja lukemisen nykytilanteesta?
Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi toteutti syyskuussa 2024 kaikille kirjailijoille suunnatun kyselyn, jonka avulla haluttiin selvittää, mitä kirjailijat ajattelevat kirjan ja lukemisen nykytilanteesta. Painetun kirjallisuuden myyntiluvut laskevat, äänikirjojen suosio taas on viime vuosina kasvanut. Mitä kirjailijat ajattelevat muutoksesta? Minkälaisena he näkevät kirjan tulevaisuuden? Mitä he toivovat lukijoilta tai toisaalta kustantamoilta? Kyselyyn vastasi 28 kirjailijaa.
Ihan sama miten kirjoja kulutetaan – vai onko?
Kyselyn vastauksista voidaan huomata, että kirjailijat ovat huolestuneita painetun kirjallisuuden tulevaisuudesta, mutta toiveikkuuttakin on. Joidenkin mielestä painettu kirja ei katoa, mutta sen käyttö tulee vähenemään ja suhtautuminen siihen muuttuu. Painettujen kirjojen määrän väheneminen vaikuttaa suoraan myös kirjakauppojen määrään. Ajatellaan myös, että kirjojen monipuolisuus kapenee: tunnetut nimet pitävät pintansa ja heidän kirjoittamansa kirjallisuus säilyy muiden painettujen kirjojen kustannuksella.
Välillä tuntuu, että työskentelen auringonlaskun alalla. Uskon itse painettuun kirjaan ja rakastan sitä, mutta luulen, että tulevaisuudessa painettu kirja muuttuu harvinaisemmaksi.
Äänikirjojen suosio huolestuttaa kirjailijoita. Äänikirjat sinänsä ovat monien mielestä positiivinen asia ja niiden hyvät puolet tunnustetaan, mutta äänikirjoista maksettavat korvaukset kirjailijoille aiheuttavat negatiivisia tunteita, turhautuneisuutta tai jopa vihaa. Äänikirja lisää kirjallisuuden saavutettavuutta saattamalla kirjojen äärelle sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät painettua kirjaa lukisi tai eivät syystä tai toisesta pysty lukemaan, mutta äänikirjasopimukset ovat kirjailijoiden mielestä surkeita.
Jotkut vastaajista olivat huolissaan äänikirjojen suosiosta, koska heidän mielestään ne eivät kehitä lukutaitoa. Äänikirjan kuuntelemisen ei katsota olevan sama asia kuin kirjan lukeminen. Äänikirja on juonivetoinen, kun taas painetusta kirjasta tulee tarkasteltua tyylilajia, sanavalintoja ja lauserakenteita. Visuaalisuus on tärkeä osa lukukokemusta. Joidenkin mielestä kaikki kirjallisuudenlajit eivät sovellu äänikirjaksi kovin hyvin. Jos äänikirjojen suosio jatkuu, jäävätkö nämä kirjallisuudenlajit muiden jalkoihin?
Ääntä kuunnellaan, ei tarvitse välttämättä ajatella. Hyvä luettu teksti pakottaa ajattelemaan ja ymmärtämään myös toisin ajattelevia. Kirjoitettu kirja on parempi vaihtoehto.
Hyvä juttu. Ihan sama miten kirjoja kulutetaan.
Keskittymisen näkökulmasta [äänikirja] on lukemisen täydellinen vastakohta.
Lukutaito heikkenee – mitä se merkitsee?
Lukemisen väheneminen ja lukutaidon heikentyminen huolestuttaa kirjailijoita. Huoli lukutaidon heikkenemisestä liittyy huoleen yhteiskunnan kehityksestä. Lukutaidon heikkeneminen murtaa demokratiaa ja lisää eriarvoisuutta (ks. esim. Lukukeskus.fi). Olemmeko matkalla tilanteeseen, jossa lukeminen ei kuulukaan kaikille? Kirjailijoiden näkökulmasta heikko lukutaito tarkoittaa myös sitä, että kirjojen sisällön ymmärtäminen vaikeutuu ja ihmisten sanavarasto kapenee. Tulevaisuudessa tarvitsemmekin ehkä enemmän helppolukuisia ja selkokielisiä kirjoja.
Lukemisen väheneminen vaikuttaa suoraan myös kirjailijoihin. Jos ei ole lukijoita, ei ole myöskään kirjailijoita. Uhkana on, että lukemisen vähenemisen myötä kirjat vähenevät, kirjailijat eivät enää kirjoita ja kustantamoita lopetetaan. Eräs vastaajista kokee, että kirjailijan ammatin arvostus on selvästi vähentynyt lukutaidon heikkenemisen myötä. Jotkut vastaajista kuitenkin ajattelevat, että kirjailijoilla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen kirjoittamalla yhä enemmän ja kiinnostavampia kirjoja, jotka innostavat lukemaan.
Lukeminen on yksi tärkeimmistä elämää suojelevista taidoista.
Lukutaito on niin sivistyksen kuin arjessa pärjäämisen avain.
Mitä kirjailija toivoo lukijoilta?
Kyselyyn vastanneet kirjailijat esittivät toiveensa lukijoille. He toivoivat, että nämä jatkaisivat lukemista: lukisivat niitä kirjoja, jotka heitä kiinnostavat, mutta myös laajemmin oman tutun lajityypin ulkopuolelta. Kirjailijat toivovat, että lukijat innostuisivat kirjoista, innostaisivat muita ja jakaisivat lukukokemuksensa muille. Kirjailijat toivovat, että lukijat ostaisivat kirjoja, mutta ennen kaikkea, että lukisivat, vaikka kirjastosta lainaten.
Osa kyselyyn vastanneista kirjailijoista toivoi saavansa palautetta lukijoilta. Kiitosta, mutta myös keskustelua lukijoiden kanssa. Kirjailijat toivovat, että kirjojen takana olevaa ammatillista ja taiteellista työtä ymmärrettäisiin ja arvostettaisiin. He toivovat, että lukijat olisivat valmiita taistelemaan kirjallisuuden puolesta.
Toivon lukijoilta kirjallisuuden sisältöjen suhteen avointa mieltä ja seikkailun janoa. Toivon myös aikuisilta lukijoilta kiinnostusta siihen, mitä tapahtuu lasten ja nuorten lukemisen saralla.
Lukekaa sellaista kirjallisuutta, jonka luettuanne maailmanne on muuttunut.
Lukekaa! Ostakaa, lainatkaa, lukekaa sydämenne kyllyydestä.
Kustantamoilta toivotaan kunnioitusta ja tukea
Kyselyyn vastanneet kirjailijat toivovat kustantamoilta kirjailijoiden parempaa huomioimista. Jotkut kirjailijat kokevat, että isot kustantamot ovat toimineet epäreilusti kirjailijoita kohtaan esim. äänikirjoista maksettavien korvausten suhteen. Kirjailijat toivovat reiluja kustannussopimuksia, tasapuolista kohtelua, kunnioitusta, ja että kirjailijaa kohdeltaisiin yhteistyökumppanina. Ilman kirjailijoita ei ole kirjallisuutta. Kustantamoilta toivotaan avointa ja reilua viestintää sekä kirjailijan tukemista.
Kirjailijat toivovat, että kustantamot pitäisivät kirjailijan puolia, että ”kustantamot olisivat kirjailijoiden kanssa samalla puolella pöytää muutenkin kuin juhlapuheissa”. Kustantamoilta toivotaan myös malttia ja ymmärrystä kirjailijaa kohtaan. Jotkut kokevat, että pienissä kustantamoissa kirjailijaa ymmärretään paremmin.
Kirjailija ei ole riesa, vaan tulonlähde ja sellaisena meitä pitäisi kohdella. Vaihdan juuri kustantamoa työkulttuurin takia.
Ammattitaitoista työskentelyä kirjan luomisprosessin kaikissa vaiheissa. Kohtuullisuuteen pyrkivää tulostavoitteellisuutta, joka näkyisi silloin myös vähemmän myyvien kirjojen ja kirjailijoiden ottamisessa mukaan.
Opettajat, tukekaa nuoria lukijoita!
Kirjailijat saivat esittää toiveensa myös opetusalan ammattilaisille. Heiltä toivotaan innostusta lukemiseen ja innostuksen jakamista oppilaille. Tämä näkyisi siinä, että luokissa luetaan enemmän ja opettajat ovat tietoisia, mitä esim. nykylasten- ja nuortenkirjallisuudessa tapahtuu. Kirjailijat toivovat, että opettajat keksisivät keinot saada oppilaat kiinnostumaan kirjoista ja lukemisesta. Eräs vastaaja toivoi, että lapsille annettaisiin vapaus valita luettavansa ja innostua siitä: ”Moni lapsi tarttuu herkemmin kirjaan, joka kiinnostaa häntä itseään ja on ikäkauteen sopiva.” Myös erilaiset oppijat tulee huomioida sopivien kirjojen etsimisessä.
Kirjailijat toivovat, että opettajat painottaisivat lukutaidon merkitystä. Luku- ja kirjoitustaidon laaja-alainen opetus tuo oppilaalle kuvan koko kulttuurista ja sen merkityksestä ihmisen elämälle. Lukutaitoa tarvitaan, jotta nuori voi itsenäistyä ja etsiä tietoa itse. Kirjailijat toivovat, että opetusalan ammattilaiset arvostaisivat ja hyödyntäisivät opetuksessa kaunokirjallisuuden kautta saavutettavia valmiuksia, kuten mielikuvitusta ja ilmaisun tarkkuutta.
Mielestäni kouluissa tehdään todella hyvää lukutaitotyötä!
Toivon, että kirjat ja lukeminen ovat vahvasti koulujen arjessa läsnä, myös muissa oppiaineissa kuin äidinkielen tunnilla.
Hyvä kirja saattaa muuttaa koko elämän.
Kulttuuri luo hyvinvointia
Kyselyyn vastanneet kirjailijat toivoivat päättäjiltä erityisesti myönteistä suhtautumista kulttuuriin sekä ymmärrystä siihen, miten kulttuuriala toimii ja kuinka tärkeää kulttuurin tukeminen on. Päättäjiltä toivotaan kirjallisuuden ja kirjailijan työn arvostusta, mikä näkyisi taloudellisena tukemisena. Kirjojen arvonlisäveroa tulisi alentaa tai se tulisi poistaa kokonaan. Eräs vastaaja toivoi myös julkisen tuen jakamiseen läpinäkyvyyttä. Saavatko julkista tukea aina samat henkilöt?
Suomen kielen ja kirjallisuuden arvo tulee tunnustaa ja toimia päättäväisesti sen puolesta. Erityisesti lasten ja nuorten lukutaidon tukemiseen tulee panostaa. Oman alansa asiantuntijoita, kuten opettajia, olisi hyvä kuunnella päätöksenteossa. Päättäjillä on vaikutusvaltaa, joten he voisivat myös itse toimia esimerkkinä ja kannustaa esim. sosiaalisen median seuraajiaan lukemaan hyviä kirjoja.
Kulttuurin rahoittaminen on suora panos hyvinvointiin, vaikkei sitä voi tilastoilla suoraan mitata.
Vaalikausien yli ulottuvaa näkemystä sivistyksen tärkeydestä.
Ymmärrystä siitä, miten kulttuuriala toimii ja miten kulttuurituotteet syntyvät. Päättäjät eivät tunnu ymmärtävän sitä, miten pieni kielialue vaikuttaa tarpeeseen tukea omakielistä kirjallisuutta ja miten kirjallisuuden suuret menestykset vaativat rikasta ja monimuotoista ideoiden aluskasvustoa. Menestyskirjat eivät synny tyhjiössä. Vahva kulttuuri synnyttää uusia ajatuksia ja innovaatioita.
Toivoa ja toivottomuutta
Suurin osa kyselyyn vastanneista kirjailijoista kokee joskus tai usein ammatissaan toivottomuutta. Syynä tähän ovat esim. nykyhallituksen toiminta ja asenne kulttuuria kohtaan sekä taloudelliset haasteet. Silti kirjailijoilla on halu ja tarve jatkaa kirjoittamista.
Tuntuu siltä, että kirjailijan elantoa nakerretaan pala palalta pienemmäksi joka taholta, ja vaikka tekisi parhaansa – vaikka menestyisi työssään – se ei riitä. Ammattimainen kirjailijuus on muuttumassa yhä vaikeammaksi ja mahdollista yhä harvemmille.
Kirjailijana olemisessa on myös toivoa. Sitä tuovat erityisesti lukijat ja heidän antamansa hyvä palaute, esim. kun lukijat ovat kertoneet kirjojen koskettaneen heitä ja kirjoilla on ollut syvempää merkitystä lukijoiden elämässä. Myös kirjailijan työ itsessään ja kirjoittaminen tuo toivoa – sen täydellisen lauseen metsästäminen. Jotkut kirjailijat kokevat, että on pakko kirjoittaa. Tällä on myös kääntöpuolensa: kirjailijan työ ei välttämättä elätä ja on tehtävä muita töitä, jotta voi kirjoittaa.
Toivoa tuovat esim. lapset ja nuoret, myös kirjallisuusyhteisöt, kollegat, hyvät kustannustoimittajat sekä ne ihmiset, jotka tukevat kirjailijaa sekä mahdollistavat hänen kirjansa ilmestymisen. Kirjailijan mielikuvitus ja luovuus tuovat rikkautta myös hänen omaan elämäänsä.
Se, että kirja voi oikeasti muuttaa ihmisen elämän. Minulle on käynyt niin ja palautteen perusteella myös minun kirjani ovat auttaneet ihmisiä.
Rakas suomen kieli, sen kauneus ja ilmaisuvoima. Kauniit lauseet, hyvä teksti.
Yksikin lukija tekee kirjoittamisesta vaivan arvoista.
Lainaukset on otettu kyselyyn tulleista vastauksista.
Kyselyllä Pukstaavi osallistui museoiden valtakunnalliseen nykydokumentointitempaukseen, jonka aiheena oli toivo. Museot ympäri Suomen tallensivat yhteiseen teemaan liittyvää aineistoa. Nykydokumentointitempauksen järjesti ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO.
Kirjoittanut:
Emilia Heikkilä
Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin amanuenssi
Kuva: Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi / Jukka Salminen, Tiikerikuva
